Avaa opetukseen uusi horisontti!

Avaa opetukseen uusi horisontti!

Tietoverkkoja kuvataan usein merellisen ja veteen liittyvien metaforien avulla. Puhutaan "verkkojen heittämisestä vesiin" sekä "bittimeren aavalla ulapalla seilaamisesta". Verkossa suunnistaminen on "navigoimista" tai "surfaamista".

Opettajan suhteen tietoverkkoon ei tarvitsekaan olla sen kummempi asia kuin ihmisen suhde veteen. Jotkut pelkäävät vettä. Moni kuitenkin liikkuu siinä kuin kala konsanaan. Monet uskaltavat myös voittaa pelkonsa: uskaltautumalla kylmään veteen huomaa, että uimaan oppiikin helposti. Kun vesi alkaa kantaa, itseluottamus kasvaa ja matkat pitenevät. On vain aloitettava uimakoulu.

Merellinen ulottuvuus ei ole aivan kaukaa haettua, sillä moni verkko-opettaja voi todeta, että tietoverkkojen yhdistäminen tavalliseen lähiopetukseen avaa kokonaan uuden horisontin: verkko tuo oppimiseen entistä laajempia ulottuvuuksia ja avaa ovet luokkahuoneen neljän seinän sisästä maailmalle. Enemmän kuin teknisiä valmiuksia verkko-opetukseen uskaltautuminen edellyttää opettajalta siten avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta, avointa mieltä sekä rohkeutta kokeilla erilaisia työmuotoja.

Verkko on metafora, jolla tarkoitetaan laajaa erilaisten sähköisten sisältöjen kokonaisuutta. Verkko-opetus ja -oppiminen eli e-oppiminen ovat muotoutuneet ja kehittyneet voimakkaasti 1990-luvulta lähtien internetin kehityksen vauhdittamana. Verkko- ja etäopetuksen varhaisiksi edeltäjiksi voidaan lukea esimerkiksi kirjekurssit, jotka perustuivat opettajan ja oppilaan etävuorovaikutukseen. Tietotekniikan kehittyessä yksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta on edetty tilanteeseen, jossa oppimisen kannalta ratkaisevassa asemassa on kaksisuuntainen, interaktiivinen vuorovaikutus muiden kanssa.

Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa verkko-opiskelu on ollut arkipäivää jo useamman vuoden ajan. Toisella asteella verkon opetuskäytön aloittaminen on ollut hieman hitaampaa, mutta etäopetuksesta omaksutut käytännöt ovat pikkuhiljaa muuttumassa osaksi koulujen arkea. Tampereen seudulla lukiolaisille on järjestetty verkkokursseja koulutuksenjärjestäjien välisenä seutuyhteistyönä vuodesta 2004 lähtien.

Vaikka verkko-opetus tekee tuloaan myös toiselle asteelle, verkko-opetuksen tueksi on kuitenkin tarjolla varsin vähän käytännönläheistä opaskirjallisuutta. Verkkopedagogiikasta ja pedagogisesta ajattelusta on ilmestynyt koko 2000-luvun ajan kohtuullisen paljon tutkimuskirjallisuutta. Verkko-opetusta aloitteleva opettaja joutuu kuitenkin yhä etsimään tietoa eri lähteistä yhdistääkseen tekniset ratkaisut ja (verkko)pedagogisen ajattelun. Tämän oppaan tehtävänä on tarjota jokaiselle verkko-opetuksesta kiinnostuneelle opettajalle käytännön vinkkejä ja neuvoja ensimmäiseen tiedonjanoon. Tarkoituksena on osoittaa polkuja, joita seuraamalla voi löytää ensikosketuksen virtuaaliympäristöissä tapahtuvaan oppimiseen ja opettamiseen.

Opas on rakennettu palvelemaan etenkin verkko-opetusta aloittelevan lukio-opettajan tarpeita. Oppaan esimerkit ovat peräisin Moodle-oppimisympäristöstä ja liittyvät pääosin Tampereen seudulla toteutettuun verkko-opetukseen. Opasta voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi verkko-opetuskoulutuksissa, mutta se soveltuu myös itsenäiseen tutkisteluun ja tutustumiseen. Opas toteutetiin osana Seutufoorumi-hanketta. Seutufoorumin muodostamassa yhteistyöverkostossa Tampereen seudun toisen asteen oppilaitokset kehittävät yhdessä verkko-opetustarjontaa, opettajien aineyhteistyötä ja täydennyskoulutusta.

Verkko-opettajan nettioppaan ovat kirjoittaneet Tampereen yhteiskoulun lukion aineenopettajat Maarit Jaakkola ja Eenariina Hämäläinen.

Creative Commons License
2007 Oppaan tekijät ja Tampereen kaupunki.